Äitienpäivänä(kin) kannustetaan Dynamoa!

Onnellista ja voitokasta äitienpäivää!

Sitähän kaikki Kampuksen Dynamon pelaajien äidit ja kannustajat toivovat. Tänään, kolmannessa ottelussa, Kampuksen Dynamon miehillä on varmasti hurja nälkä voittaa ja ottaa toinen kiinnitys finaalisarjassa. Eilistä KaDy-Kemi ottelua Ässä Areenalla oli jännittämässä myös futsal-äiti Päivi Asikainen.

Dynamo-pipot ovat saaneet väistyä keväisen, kesäisen sään myötä, mutta Dynamo-huivit ovat kuitenkin yleisin asuste Monnarilla. Päivin matka futsalin pariin on kulkenut poikien Leinon ja Viljamin harrastuksen myötä. Futsal ei ollut lajina entuudestaan tuttu, kun Päivin pojat kutsuttiin ensimmäiselle futsalleirille. Houkuttimena esiteltiin mm. maajoukkuetason valmennusta. Jalkapallokentän reunalla Päivi oli aiemmin viettänyt paljon aikaa. Pojat olivat jo pieninä harrastaneet jalkapalloa ja Päivi oli päässyt kokeilemaan myös jojo-huoltajan tehtäviä. Futsalista ja maajoukkuetason valmistajista pitikin sitten ottaa tarkemmin selvää.

Pieni muistutus, miksi futsal... kentän laidalle ei tarvitse pukeutua toppatakkiin!

Laji on nouseva, vauhdikas sisätilojen laji, jossa ei kentän laidalle tarvinnut pukeutua toppatakkiin. Lasten futsalleirin valmentajina olivat Jukka ja Mikko Kytölä, joilla jo silloin oli vahva rooli futsalin huippupelaajina. Hyvältä kuulosti ja nyt ollaankin jo siinä vaiheessa, että valmentajista on tullut treeni- ja pelikavereita. ”Mukava muisto leiriltä on esim. se, että valmentaja lähtee hakemaan jätskit jokaiselle, joka pystyi ohittamaan hänet maalin suulla. Leino sai tuolloin jätskin, vaikka oli jo silloin keskittynyt enemmänkin maalivahdin hommiin kuin vetoihin”, Päivi muistelee.

Noista kesäleireistä Leino ja Viljami ovat edenneet lajissa jo pitkälle. Valmentajia ja joukkueita on ollut useampia. Alussa futsal oli talvilajina kesän futiskautta tukemassa, mutta tällä hetkellä molemmat pojat keskittyvät pelkästään futsaliin. Veljesten roolit pelaajina ovat olleet selvät jo alusta alkaen. Viljami juoksee kentällä ja Leino vartioi maalia. Turhaa vertailua veljesten välillä ei tarvitse tehdä, kun kumpikin saa loistaa omalla tontillaan, Päivi kertoo.

KaDyn oman valmennuksen ja pelien ohella, pojat ovat myös olleet mukana futsal -yläkoululeirityksissä. Ajomatkat Vierumäelle ja etenkin Eerikkilään ovat aina iso urakka, mutta onneksi kuskaamisvuoroja on pystynyt jakamaan muiden vanhempien kanssa. Ajomatkoilla on muutamilla kerroilla ehtinyt myös moikkaamaa esikoista, joka asuu ja opiskelee Tampereella. Isosisko on myös käynyt katsomassa veljien pelejä Pirkanmaalla. Perheen nuorimmainen ei vielä innostunut lähtemään pelireissuille, mutta otteluiden tulokset kyllä kiinnostavat.

Pojat ovat tehneet ahkerasti töitä, ja äidin on helppo olla ylpeä pojistaan. Leireiltä on jäänyt pojille myös futsalkavereita ympäri Suomea. Alueelliset pelaajakehitystapahtumat ovat olleet mieluisia ja tärkeitä osaamisen näyttöjä. Niiden jatkuvuutta olisikin Päivin mielestä hyvä vahvistaa motivaation ja lajiin sitoutumisen kannalta. Tavoitteet nuorilla, Viljami 18v ja Leino 15v, ovat korkealla. Korona-aikanakin treenit jatkuivat kotona. Päivi innosti poikia yhteisille juoksulenkeille. ”Tällä hetkellä poikien vauhti alkaa jo niin kovaa, etten ehkä pysyisi perässä, vaikka lenkkeilystä pidänkin”, Päivi naurahtaa.

Pojat ovat pelanneet tällä kaudella pääosin P19 eli junnujen joukkueessa. Tänä vuonna ei ihan päästy loppuotteluihin Tampereelle. Päivi on ollut katsomassa ja kannustamassa kaikki poikien kotiottelut. -Onhan se aina jännittävää, Päivi tuumii. Kun kysyn kovavauhtisen pelin loukkaantumisriskistä, Päivi vastaa, että sitä on vaikea lähteä miettimään. ”Äitinä toivoo tietenkin, ettei mitään loukkaantumisia satu. Jos niitä murehtii kovasti ennakkoon, ei muuta pysty tekemäänkään. Futsalissa maalivahtien päävammat ovat olleet esillä. Pallon kimmotessa ylärimasta maalivahdin niskaan on aina vaaran paikka. Onneksi Leino on säästynyt pahemmilta kolhuilta. Viljami joutui talvella olemaan jonkin aikaa sivussa loukin vuoksi, mutta pääsi onneksi palaamaan parketille vielä keväällä.” Treenitahti on tiivis, joinakin päivinä pojat ovat treenanneet sekä junnujen että edustuksen treeneissä.

Viljamin pelipaikka on kenttäpelaajana, kun Leino vahtii maalia.

Viljami ja Leino ovat siis tällä kaudelle debytoineet myös miesten liigassa. Isojen miesten kanssa pelaaminen ei kuitenkaan huoleta Päiviä. Pitkillä pelireissuilla vanhemmat pelaajat ovat huolehtineet siitä, että äidille lähetetään tilannekatsauksia nuorten päivästä. Matkoille on ollut turvallista lähteä fiksun porukan ja huoltajien kanssa. Päivi on tietenkin seurannut kaikki ottelut Ruudusta ja kotiottelut hän käy aina katsomassa. Päivi ja pojat ovat tuttuja kannustajia myös naisten kotiotteluissa. KaDyn naiset kiittävät ajastanne ja kannustuksesta!

Entä mitäs Päivin äitienpäivän viettoon kuuluu tänä vuonna?

”Eiköhän tämä viikonloppu kulu KaDyn miehiä kannustaen ja perheen kanssa herkutellen! Viides Suomen Mestaruus ei ihan äitienpäivälahjaksi ennättänyt, mutta toivottavasti sitä juhlitaan ensi viikonloppuna!”

Kampuksen Dynamo toivottaa oikein hyvää äitienpäivää Päiville ja kaikille äideille!

Tervetuloa Ässä Areenalle kannustamaan KaDyn miehet voittoon!

Kuvat1-3: Päivi Asikainen ja Teemu Ihalainen kotialbumi

Kuva 4: Raija Saukko

Aikaisemmat Kampuksen Dynamon äitienpäiväartikkelit parilta viime vuodelta:

2022: Raija Saukko - linkki artkkeliin

2021: Jana Toivonen - linkki artikkeliin

2020: Soile Juntunen - linkki artikkeliin