Junioripelaajien tie Kampuksen Dynamoon

Monnarilla nähtiin Sievi-pelissä sunnuntaina #totalfutsalyoungstershow, kun valmennus aiheutti kohahduksen katsomossa, sydämentykytyksiä penkillä taustoissa ja aikuisten pelaajien täyden tuen peluuttamalla kokonaista kentällistä junioreita Sievin liigajoukkuetta vastaan. Viimeistään siinä kohtaa pyyhittiin jo kyyneliä, kun yleisö osoitti seisten suosiotaan huikeaa pelitahtia osoittaneille junioreille, tahtoa ja peli-iloa riitti ja juniorit kiittivät luottamuksesta kahdella maalilla.

Huikeita tunteita summaa yhteen KaDy-katsomon ilmentymä Hannu Lintukoski: ”Mitä yhteistä on Beatlesilla vuosina 1960-62, Rolling Stonesilla vuosina 1963-65, Guns N’ Rosesilla vuosina 1985-87 ja Dynamon junioriosastolla 2019? Tämähän ei ole ollenkaan kaukaa haettu vertaus, kun kyseessä on nuoruus, oikeanlainen näyttämisenhalu ja se sopiva ”nälkä” siihen että pääsee näyttämään sitä osaamistaan. Tuota kaikkea nähtiin mystisellä Monnarilla. Beatlesin nuoria jannuja Hampurin ”ammattikoulussa” joutui klubin omistaja Bruno Koschmider hieman komentamaan ”Mach Schau” -huudoin, mutta meidän juniorit ottivat klassisesti tilan haltuun ilman kehotuksiakin, he kiittivät luottamuksesta ja olivat kentällä kaikkialla. Tätä oli odotettu ja sitä sitten tulikin!

Valmennusportaalta suorastaan nerokas veto: tilanne ei ollut saletissa tyyliin 7-0 että menkää pelailemaan, vaan annettiin täysi vastuu asiasta. Että me fanit sitä arvostimme! Oli aivan pakko katsoa toinen puoliaika uudestaan ja oli melko ihmeellinen fiilis nähdä klassikko-osasto kokonaisuudessaan vaihdossa, että hetkinen, ketkä tuolla pelaavat ja laittavat ihan hulinaksi? Aivan kun olisin kuullut korvissani ”Welcome to the Jungle” -klassikon intron heidän tullessa kentälle, että nyt tulee nälkäinen bändi lavalle.

Ammattilaisten tavoin yleisö hyppysiin ja kyllä me heidän käsistään söimmekin. Maaleja ei ollut kukaan vanhempi arvostettu kollega jeesaamassa vaan omin avuin koko homma, puolustamista myöten. Kiitos Juniorit, kiitos Klassikot ja kiitos Dynamo tästä elämyksestä! Jos joku joskus kysyy, että missä olit, kun juniorit ottivat tilan haltuun, niin on aivan mahtavaa vastata, että paikalla! Nyt kuitenkin vielä nöyrästi punnertamaan, hommat jatkuvat...!”

Nuorimmat ja uusimmat pelaajat vielä esittelyyn: Verneri Salpakari, Tuomas Heikkilä ja Hermanni Hoppula ovat jo kokeneempia dynamolaisia, mutta Heikki ja Eemeli pukivat punamustat pelivaatteet ensimmäisen kerran päälleen tänä syksynä.

Verneri Salpakari teki lukion kynnyksellä ratkaisun muuttaa Suonenjoelta Jyväskylään ja nousi nuorena pelaajana liigarinkiin treenaamaan. Nuori sopimuspelaaja täytti tänä vuonna vasta 18 vuotta. Viime kauden päätteeksi Verneri sai kultamitalin kaulaan, vaikka U19-maajoukkueen mukana tullut loukkaantuminen vei pelaajan leikkauspöydälle keväällä. Nyt ”Verkku” on kuntoutunut ja iskussa, peliaikaa on haettu KaDyn joukoissa Miesten Kakkosesta itäiseltä alueelta ja tuloksena on jo kolmesta pelistä neljä maalia – viimeisimpänä lauantailta, kun sarjan vahva ennakkosuosikki SC Riverball kaatui KaDyn kynsissä lukemin 4–9 Joensuussa. Sunnuntain liigapeli Sievi FS:ä vastaan toi sitten yhden rajapyykin lisää Vernerin pelikirjaan – nyt on maalitili avattu miesten futsal-liigassa.

Heikki Korhonen aloitti tämän kauden kulkien Jyväskylässä Kuopiosta käsin, mutta kun koulu ja harjoittelupaikka järjestyivät Jyväskylään, oli muutto KaDyn kotikaupunkiin varma lokakuun alussa. Vahvasti treeniringissä aloittanut Heikki sai ensimmäiset peliminuuttinsa liigassa Mad Maxia vastaan Valkeakoskella, ja kun Heikki paineli elämänsä toiseen vaihtoon liigassa, hän napautti ensimmäisen maalinsa verkkoon. Heikin taustat ovat varkautelaisessa futsalissa: WJK on tehnyt aikanaan junioripuolella oman historiatekonsa, kun Heikin ikäluokka pelasi kolmena vuotena SM-finaaleissa, joista oli tuloksena yksi kulta ja kaksi hopeaa. Vielä viime kaudella U19-finaaleissa pelannut WJK kuitenkin huomasi pelaajamäärän vähenneen, ja tuli aika miettiä pojille pelipaikkoja muualla.

Myös Eemeli Hänninen avasi maalitilinsä Sievi-pelissä. Hänkin siirtyi pelaamaan Dynamoon varkautelaisesta futsalista. Eemeli treenaili maalintekoa jo lauantaina Riverballia vastaan, mutta varsinainen niitti tuli sitten liigapelissä sunnuntaina, kun pojat päättivät parin minuutin oman pään pyörityksen jälkeen lähteä ja tehdä mitä kentälle tultiin tekemään – maalitili auki ja 18-vuotias pieksämäkeläinen pääsi juhlimaan menestystään yleisön eteen. ”Jo se kun valot välkkyen tullaan kentälle, led-taululla pyörii oma kuva ja nimeä kuulutetaan, tuntui huikealta, ja ihan rehellisesti sanoen ei ensimmäisestä vaihdosta ja maalista paljon jäänyt muistikuvia”, totesi Eemeli kotimatkalla Jyväskylästä. Ahkera lukiolainen kulkee treenaamassa Jyväskylässä Pieksämäeltä käsin. Ensi kevään kirjoituksien jälkeen sitten tie on auki, minne nuori pitkä taituri päätyykin pelaamaan.

Tervetuloa ”lapset” (kuten pelikaverit rakkaudella poikia nimittävät) Dynamoon!