Kaiken takana on äiti - äitienpäivähaastattelussa Raija Saukko
SeuraJulkaistu: 08.05.2022 10.40

Kaiken takana on äiti - äitienpäivähaastattelussa Raija Saukko

Miten päädyin Futsalin pariin:

Rakkaat lapseni, ilman heitä en olisi tässä. Ja hyvät ystävät opiskeluajoilta, teatterinharrastuksen puolelta!

Maailman rakkaimmat kaksoseni, Aliisa ja Vilma, pelasivat ensin jalkapalloa. Monet vuodet menivät nurmikentän reunalla kannustaen Jypkiä ja SäyRiä. Kesät talvet, toppatakit päällä, seisottiin äitien ja isien kanssa katsomassa, kun urheat lapsemme juoksivat pallon perässä. Esikoiseni Kuutti, harrasti myös hetken aikaa jalkapalloa, mutta siirtyi nopeasti lahjakkuutensa, kuvataiteen pariin. Hän opiskelee jo unelma-ammattiinsa kuvataiteenopettajaksi Lapin yliopistossa. Hän jätti pallot, mutta kaksoset jatkoivat pelaamista. Aliisa, Vilma ja Alina Nieminen ovat tunteneet toisensa vauvoista alkaen. Tytöt ovat pelanneet yhdessä eri kokoonpanoissa ja olemme muutenkin viettäneet todella paljon yhdessä. SäyRin joukkue pelasi talvikausilla myös futsalia. Niemisen Matti tutustutti tytöt ja minut futsaliin ja sitä kautta Kampuksen Dynamoon. Vilma oli mukana ensimmäisillä futsal-yläkoululeireillä Alina kanssa. Säyrin kautta Vilma siirtyi pelaamaan KaDy B-tyttöihin. Aliisa piti pidempään jalkapalloa päälajinaan ja siirtyi Jypkin maalivahdin hommista kokonaan Futsal-parketille vasta kaksi vuotta sitten. KaDyn miesten pelejä olemme seuranneet vuodesta 2018 saakka. Tuuran Anneli, teatteriystäväni edelliseltä vuosituhannelta, on opastanut meitä katsomoetikettiin ja kannustamiseen.

Tyttäret siirtyivät naisten edustusjoukkueeseen kaksi vuotta sitten. Oma roolini joukkueen toisena jojona tuli meille kaikille vähän yllätyksenä. Niemisen Matti välitti viestin, että lähtisinkö naisten taustoihin. Mietin hetken, että osaan jo mokkapalojen reseptin ulkoa ja kahvinkeitto sujuu, joten voisin hyvin olla taustoissa mukana. Kun Kytölän Mikko sitten pelaajapalaverissa ilmoitti, että olisin Matin työparina, tyttäret olivat hetken ihmeissään. Iso haaste minulle annettiin! Meillä on kuitenkin jokaisella oma tonttimme joukkueessa. Vilma juoksee kentällä, Aliisa torjuu maalilla ja minä jännitän penkillä. Pelaajat ja taustat ovat ottaneet minut oikein mukavasti joukkoonsa.

Jojon hommissa oli mukana paljon muutakin huoltajana toimiminen. Uutta opiskeltavaa riittää edelleen. Tämä on ollut oivallista vastapainoa omalle työlleni. Joukkueen taustoissa on muita, pidempään futsalin parissa toimineita ja koko seuran porukka on aina apuna ja tukena. Olen kiitollinen, kun saan tehdä töitä KaDyPerheen kanssa. KaDyYhdessä-toimintamalli vahvistuu koko ajan. Koen oman roolini enemmän huoltajajojoksi kuin hallinnolliseksi. Olen mukana pelimatkoilla ja peleissä penkillä mukana. Yritän pysytellä taustalla, enkä häiritse turhaan joukkueen keskittymistä. Kun otan kuulolaitteet pois bussissa, ei haittaa, vaikka yksi äiti onkin paikalla. Korona-aikanakin sain käydä joukkueen mukana pelireissuilla ympäri Suomea, tavata uusia ihmisiä ihan livenä. Toki teams-palavereiden tilaan olisi ollut mukavaa olla koulutuspäivillä kuuntelemassa futsalin salaisuuksia, mutta ehkäpä vielä jossain kohtaa sellaisetkin onnistuvat. Yhteisiä kuvia minusta ja kaksosista edustusasuissa ei oikein löytynyt. Yleensä olen ollut kameran toisella puolella kuvaajana.

Harva nuori/nuori aikuinen viettää viikonloppuja äitinsä kanssa näin tiiviisti samoilla reissuilla. Meillä on yhteisiä ystäviä, uusia ystäväperheitä. Olen oikeasti etuoikeutetussa asemassa. Tiedän, että tyttäret ovat hyvässä seurassa myös vapaa-ajallaan. Ja toisaalta, eipä minun ihan kaikkea tarvitse tietää, kun noista kaksosistakin tuli jo täysi-ikäisiä. Äitinä kaikessa kulkee kuitenkin huoli lapsistani. Loukkaantumiset pelottavat, osaanko tsempata riittävästi, tukea häviöissä. Osaanko kysyä oikeita asioita tyttäriltä, pelaajilta, valmennukselta. Huomioinko kaikkia riittävästi? Kevätkaudella meillä oli paljon haasteita. Korona kiersi joukkueessa, oli loukkaantumisia, mutta silti saimme pelattua kauden loppuun saakka. Tulevalla kaudella, jos saan vielä jojona jatkaa, lupaan olla enemmän Tsemppisaukkona paikalla.

Iloisimpia hetkiä oli, kun sain tyttärien kanssa olla mukana juhlimassa T18 Suomenmestaruutta. Oli huippusaavutus meidän nuorten naisten joukkueelta! Vappuna sain huutaa ääneni käheäksi miesten välierissä! Tällaista iloa Futsal tuo elämääni! Tänään alkavat jännittävät finaalipelit! Niissä haluan ehdottomasti olla mukana ja kannustaa KaDyn miehet Suomen mestareiksi!

Ja missäs minä sitten vietän omaa aikaani, mitkä ovat omat harrastukseni?

Niin, rakastan saunomista ja porukalla tekemistä. Jos jossain on talkoita tarjolla, pyrin olemaan mukana tekemään oman osuuteni joukkueen hyväksi. Omat suuret ”urheilulliset” saavutukseni ovat kaksi Sarvenperän Saunamaratonia. Treenaan jo SaunaSiskojen kanssa ensi kesää varten.

Äitienpäiväperinteen mukaan käymme tyttärien kanssa heittämässä talviturkit Köhniönjärveen ennen Monnarille siirtymistä. Yösauna laitetaan lämpiämään ottelun jälkeen.

Oikein ihanaa, omannäköistä äitienpäivää kaikille äideille ja sellaiseksi itsensä tunteville!

Nähdään illalla Ässä Areenalla! Minut löytää tauolla KaDyn naisten kahviosta!

Rakkaudella Raija aka Raitsu


Raijan haastattelu jatkaa vuosittaista äitien haastatteluiden sarjaa

2021: Jana Toivanen https://www.kampuksendynamo.com/uutiset/42895/kady-perheen-aitienpaiva

2020: Soile Juntunen: https://www.kampuksendynamo.com/uutiset/36403/aide...